Päivä valkeni aurinkoisena pitkästä aikaa. Ei tosin ehdi paljon nauttia ulkoilmasta, kun on pitkä iltavuoro edessä. Nyt ei onneksi edes harmita se. Jotenkin työ tuntuu taas sujuvan ja soljuvan lähes omalla painollaan.
Haaveitani en silti ole haudannut...
Eilen illalla ystävän kanssa pitkällä lenkillä luonnossa, vesisateessa ja auringon pilkottaessa pilvien lomasta. Sateenkaarikin nähtiin. Mukavaa oli vaihdella kävelyn lomassa kuulumisia puolin ja toisin.
Vähän on haikeutta ilmassa. Ensi viikosta alkaen olen viikot kaksin nuorimmaisen kanssa. Miehen työt etelässä alkavat. Ajan kuluessa varmasti siihen totumme, sitä en epäile. Muutokset ovat toisaalta ihan hyväksi, eipä jämähdetä samoihin kaavoihin liian pitkäksi aikaa. Ja ylpeä olen miehestä, pääsee toteuttamaan kunnolla omia kykyjään ja taitojaan.
Pieni pihapyrähdys voisi olla ennen töihin lähtöä virkistävää, en ole juuri kukkatilannetta ehtinyt tarkistaa ja ihailla. Nytpä sen teen.
* * * *
Kaunista on ulkona:
Kommentit